Tiivistelmä

Il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lit­se­mi­sek­si on ole­mas­sa vai­kut­ta­via ja kus­tan­nus­te­hok­kai­ta vä­li­nei­tä. Il­mas­to­po­li­tii­kan vä­li­neis­tä on saa­ta­vil­la val­ta­vas­ti tut­ki­mus­tie­toa ja käy­tän­nön so­vel­luk­sis­ta on ker­ty­nyt run­saas­ti ko­ke­muk­sia. Kei­not il­mas­ton­muu­tok­sen muo­dos­ta­man uhan tor­ju­mi­sek­si tun­ne­taan tie­tees­sä pa­rem­min kuin ehkä ylei­ses­ti tie­dos­te­taan.

Täs­sä ra­por­tis­sa esi­tel­lään il­mas­to­po­li­tii­kan hil­lin­nän vä­li­nei­tä tut­ki­mus­kir­jal­li­suu­den poh­jal­ta. Aluk­si poh­di­taan, mil­lai­sia omi­nai­suuk­sia il­mas­to­po­li­tii­kan vä­li­neil­tä tu­li­si odot­taa? Hy­väl­lä il­mas­to­po­li­tii­kal­la tu­li­si olla ai­na­kin nel­jä seu­raa­vaa omi­nai­suut­ta:

  1. Vaikuttavuus on il­mas­to­po­li­tii­kan olen­nai­sin omi­nai­suus, jota il­man il­mas­ton­muu­tos ei hi­das­tu. Käy­tän­nös­sä huo­nos­ti suun­ni­tel­lut il­mas­to­toi­met ei­vät vält­tä­mät­tä vä­hen­nä pääs­tö­jä tai li­sää hii­li­nie­lu­ja. Näin voi käy­dä esi­mer­kik­si, jos toi­met koh­dis­tu­vat pääs­töi­hin, joita säännellään jo ennestään.
  2. Kustannustehokkuus tar­koit­taa, että saa­daan ai­kaan suu­rem­pi il­mas­to­vai­ku­tus pie­nem­mil­lä kus­tan­nuk­sil­la. Kus­tan­nus­te­hok­kuu­den an­sios­ta re­surs­se­ja jää enem­män mui­den hy­vin­voin­nin kan­nal­ta tär­kei­den ta­voit­tei­den edis­tä­mi­seen. Ero kal­liim­pien ja hal­vim­pien vä­li­nei­den vä­lil­lä on usein jopa satakertainen.
  3. Kannattavuus tar­koit­taa, että il­mas­to­po­li­tii­kan hyö­dyt ylit­tä­vät kus­tan­nuk­set. Vaik­ka pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­nen on yh­teis­kun­nal­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa, yk­si­lön oman edun nä­kö­kul­mas­ta se ei vält­tä­mät­tä ole sitä.
  4. Oikeudenmukaisuus on poh­jim­mil­taan sub­jek­tii­vi­nen piir­re, mut­ta tut­ki­muk­sen poh­jal­ta voi­daan ar­vioi­da ar­vo­va­lin­to­jen seu­rauk­sia. Il­mas­ton­muu­tok­sel­la ja il­mas­to­po­li­tii­kal­la on tu­lon­ja­ko­vai­ku­tuk­sia mai­den si­säl­lä ja vä­lil­lä. Tu­lon­ja­ko­vai­ku­tuk­set voi­daan usein hy­vit­tää muil­la po­li­tiik­ka­vä­li­neil­lä.

Tut­ki­mus­kir­jal­li­suu­des­sa on muo­dos­tu­nut ver­rat­tain va­kiin­tu­nut kä­si­tys tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sen il­mas­to­po­liit­ti­sen ko­ko­nai­suu­den pää­piir­teis­tä.

  1. Hii­len hin­noit­te­lu päästökaupan tai hiiliveron avul­la on il­mas­to­po­li­tii­kan en­si­si­jai­nen vä­li­ne. Pääs­tö­kau­pas­sa pääs­tö­jen tuot­ta­mi­seen myön­ne­tään ra­jal­li­nen mää­rä oi­keuk­sia, joil­le muo­dos­tuu hin­ta mark­ki­noil­la. Vas­taa­va hin­ta pääs­tö­jen tuot­ta­mi­ses­ta voi­daan ve­loit­taa myös hii­li­ve­rol­la. Pääs­tö­oi­keuk­sien mää­rää su­pis­ta­mal­la tai hii­li­ve­roa ki­ris­tä­mäl­lä pääs­töt saa­daan vä­he­ne­mään niin pal­jon kuin ha­lu­taan. Kus­tan­nus­te­hok­kuu­den an­sios­ta hii­len hin­noit­te­luun pe­rus­tu­va il­mas­to­po­li­tiik­ka ei ai­heu­ta tar­pee­ton­ta hait­taa ih­mis­ten hy­vin­voin­nil­le.
  2. Il­mas­to­po­li­tii­kas­ta koi­tu­via kus­tan­nuk­sia voi­daan ke­ven­tää tukemalla innovaatiotoimintaa, joka tuot­taa net­to­pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­seen uusia tek­no­lo­gi­sia rat­kai­su­ja ja edis­tää nii­den käyt­töön­ot­toa. Uut­ta tek­no­lo­gi­aa ke­hit­tä­mäl­lä Suo­mi voi vai­kut­taa pääs­töi­hin kan­sain­vä­li­ses­ti ko­ko­aan suu­rem­min. T&k-tuet pa­ran­ta­vat il­mas­to­po­li­tii­kan kus­tan­nus­te­hok­kuut­ta, mut­ta ei­vät vä­hen­nä pääs­tö­jä yk­si­nään.
  3. Yri­tys­ten ja ku­lut­ta­jien ym­pä­ris­töys­tä­väl­lis­tä käyt­täy­ty­mis­tä voi­daan tu­kea tarjoamalla tietoa il­mas­to­vai­ku­tuk­sis­ta va­lin­to­jen tuek­si. In­for­maa­tio voi oh­ja­ta ih­mi­siä pa­rem­piin va­lin­toi­hin ra­joit­ta­mat­ta vaih­toeh­to­ja tai li­sää­mät­tä kus­tan­nuk­sia.
  4. Tukien avul­la voi­daan kan­nus­taa hii­li­nie­lu­jen kas­vat­ta­mi­seen ja pääs­tö­vä­hen­nyk­siin kan­sain­vä­li­ses­ti. Tuki vä­hä­pääs­töi­sel­le tuo­tan­nol­le ei vält­tä­mät­tä ole kus­tan­nus­te­ho­kas ja se voi jopa li­sä­tä pääs­tö­jä.
  5. Pääs­töi­hin voi­daan puut­tua myös suo­ran sääntelyn kei­noin, mi­kä­li kan­nus­tei­den luo­mi­nen muil­la vä­li­neil­lä ei on­nis­tu. Kiel­lot ja sään­te­ly ovat kui­ten­kin kal­lii­ta vä­li­neil­tä, joil­le usein löy­tyy pa­rem­pia vaih­toeh­to­ja. Sään­te­ly saat­taa es­tää yri­tyk­siä käyt­tä­mäs­tä par­hai­ta mah­dol­li­sia kei­no­ja pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­seen.

Il­mas­to­po­li­tii­kan kan­sain­vä­lis­tä kokonaisuutta suunnitellessa on syy­tä huo­mioi­da, että il­mas­ton­muu­tok­sen py­säyt­tä­mi­nen edel­lyt­tää, että laa­ja jouk­ko mai­ta osal­lis­tuu pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­seen. Jot­ta il­mas­to­po­li­tii­kan kus­tan­nuk­set py­sy­vä hal­lit­ta­vi­na, net­to­pääs­tö­jä tu­li­si vä­hen­tää pai­no­te­tus­ti siel­lä, mis­sä se on edul­li­sin­ta.

Il­mas­to­po­li­tii­kan ko­ko­nai­suus on syy­tä ra­ken­taa niin, että sa­mo­ja pääs­tö­läh­tei­tä ei sään­nel­lä mo­neen ker­taan päällekkäisillä ohjauskeinoilla. Pääs­tö­kau­pan pii­riin osu­vat yli­mää­räi­set il­mas­to­toi­met ei­vät nor­maa­lio­lois­sa auta il­mas­toa, mut­ta li­sää­vät kus­tan­nuk­sia.

Hii­len hin­noit­te­lu on usein pa­ras koh­dis­taa tuotantoketjun alkupäähän eli suo­raan fos­sii­li­siin polt­toai­nei­siin eikä nii­tä hyö­dyn­tä­viin tuot­tei­siin. Esi­mer­kik­si len­to­lip­pu­jen ve­rot­ta­mi­nen ei kan­nus­ta len­to­yh­tiöi­tä vä­hen­tä­mään pääs­tö­jään yhtä hy­vin kuin len­to­polt­toai­nei­den ve­rot­ta­mi­nen.

Hii­li­ve­ro, pääs­tö­kaup­pa ja hii­li­tul­li kerryttävät valtiolle tuloja, joil­le on eh­do­tet­tu mo­nen­lai­sia käyt­tö­ta­po­ja. Jos li­sä­tu­lot käy­te­tään ve­ro­ra­si­tuk­sen vä­hen­tä­mi­seen, esi­mer­kik­si työn ve­ro­tus­ta ke­ven­tä­mäl­lä, il­mas­to­po­li­tii­kan ko­ko­nais­kus­tan­nus voi su­pis­tua. Li­sä­tu­lo­ja on eh­do­tet­tu käy­tet­tä­väk­si myös il­mas­to­po­li­tii­kan oi­keu­tuk­sen vah­vis­ta­mi­seen.

Toi­mi­mal­la no­peas­ti ja va­lit­se­mal­la vä­li­neet vii­saas­ti, il­mas­ton­muu­tos­ta on yhä mah­dol­lis­ta hil­li­tä.