3.2 Päästökauppa

• Pääs­tö­kaup­pa on vai­kut­ta­va ja kus­tan­nus­te­ho­kas tapa vä­hen­tää pääs­tö­jä.
• Pääs­tö­kau­pas­sa luo­daan ra­jal­li­nen mää­rä kau­pat­ta­via oi­keuk­sia pääs­tö­jen tuot­ta­mi­seen.
• Pääs­tö­oi­keuk­sien mää­rää su­pis­ta­mal­la pääs­töt saa­daan vä­he­ne­mään niin pal­jon kuin ha­lu­taan.

Pääs­tö­kau­pan pe­rus­idea on luo­da ra­jal­li­nen mää­rä kau­pat­ta­via oi­keuk­sia pääs­tö­jen tuot­ta­mi­seen. Pääs­tö­oi­keus an­taa omis­ta­jal­leen lu­van tuot­taa mää­rä­tyn mää­rän kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jä. Jos pääs­tö­oi­keu­den myy pois, siir­tyy myös lupa tuot­taa pääs­tö­jä uu­del­le omis­ta­jal­le. Pääs­tö­oi­keuk­sien ko­ko­nais­mää­rä mää­rit­tää, kuin­ka pal­jon pääs­tö­jä kai­ken kaik­ki­aan on lupa tuot­taa.

Pääs­tö­kaup­pa on lie­nee eni­ten käy­tet­ty vä­li­ne kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­seen. Pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­tel­miä on pe­rus­tet­tu usei­ta myös hil­lit­se­mään mui­ta ym­pä­ris­tö­on­gel­mia ku­ten hap­po­sa­det­ta ja ot­so­ni­ka­toa. Pääs­tö­kau­pan toi­min­ta­pe­ri­aa­te on var­sin yk­sin­ker­tai­nen, mut­ta sii­hen myös liit­tyy mo­nia ylei­siä vää­rin­kä­si­tyk­siä.

3.2.1 Päästöille yläraja

Pääs­tö­kau­pas­sa pää­tök­sen­te­ki­jä va­lit­see pääs­tö­oi­keuk­sien mää­rän ja si­ten aset­taa ylä­ra­jan pääs­tö­jen ko­ko­nais­mää­räl­le. Toi­sin sa­noen pääs­tö­kau­pas­sa pääs­tö­jen mää­rä on po­liit­ti­nen pää­tös. Tämä on pääs­tö­kau­pan omi­nai­suus, jon­ka kaik­kia seu­rauk­sia ei tule hel­pos­ti aja­tel­leek­si.

En­nen kaik­kea se tar­koit­taa, että pää­tök­sen­te­ki­jöi­den ei tar­vit­se mu­reh­tia sii­tä, saa­vu­te­taan­ko ha­lut­tu pääs­tö­ta­voi­te. Pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­tel­mä pi­tää huo­len, että pääs­töt vä­he­ne­vät niin pal­jon kuin on pää­tet­ty.

Li­säk­si se tar­koit­taa, että nor­maa­lio­lois­sa ta­lou­den toi­mi­jat ei­vät voi vai­kut­taa tuo­tan­to- ja ku­lu­tus­pää­tök­sil­lään pääs­tö­jen ko­ko­nais­mää­rään. Ku­lu­tuk­sen li­sää­mi­nen tai vä­hen­tä­mi­nen ei li­sää eikä vä­hen­nä ko­ko­nais­pääs­tö­jä. Jos joku li­sää pääs­tö­jään, hän jou­tuu os­ta­maan li­sää pääs­tö­oi­keuk­sia, jol­loin joku toi­nen jou­tuu vä­hen­tä­mään pääs­tö­jään.

Jos pää­tök­sen­te­ki­jä ha­lu­aa vä­hen­tää pääs­tö­jen ko­ko­nais­mää­rää en­ti­ses­tään, sen tar­vit­see vain luo­da vä­hem­män pääs­tö­oi­keuk­sia. Vas­taa­vas­ti kuka ta­han­sa voi vä­hen­tää ko­ko­nais­pääs­tö­jä os­ta­mal­la pääs­tö­oi­keuk­sia ja jät­tä­mäl­lä ne käyt­tä­mät­tä.

Pääs­tö­oi­keu­det voi­daan ja­kaa nii­tä tar­vit­se­vil­le joko huu­to­kaup­paa­mal­la tai an­ta­mal­la il­mai­sek­si. Il­mais­ja­ko voi pe­rus­tua esi­mer­kik­si ai­em­piin pääs­töi­hin tai se voi mää­räy­tyä alan te­hok­kaim­pien tuo­tan­to­lai­tos­ten pääs­tö­jen mu­kaan (bench­mar­king). Ja­ko­ta­pa ei vai­ku­ta pääs­tö­jen ko­ko­nais­mää­rään, kun­han pääs­tö­oi­keuk­sien mää­rää ei muu­te­ta.

3.2.1 Olennaista on päästöoikeuksien määrä

Pääs­tö­kau­pan nor­maa­lio­loil­la tar­koi­te­taan ti­lan­net­ta, jos­sa pääs­tö­oi­keuk­sis­ta on niuk­kuut­ta eli niil­lä on nol­laa kor­keam­pi hin­ta. Kun pääs­tö­oi­keuk­sis­ta ei ole niuk­kuut­ta, pääs­tö­jen li­sää­mien ei edel­ly­tä pääs­tö­jen vä­hen­tä­mis­tä toi­saal­la. Täs­sä­kään ta­pauk­ses­sa pääs­tö­jen ko­ko­nais­mää­rä ei voi ylit­tää pääs­tö­oi­keuk­sien ko­ko­nais­mää­rää. Nor­maa­lio­lot voi aina pa­laut­taa vä­hen­tä­mäl­lä pääs­tö­oi­keuk­sien mää­rää niin, että pääs­tö­oi­keuk­sis­ta on jäl­leen niuk­kuut­ta. (Ks. myös ala­lu­ku 4.2.)

Jos ilmaisjaon osuus on kovin suuri, se voi heikentää kustannustehokkuutta, vaikkei vaikutakaan päästöjen määrään (Hahn, 1984; Liski & Montero, 2011). Huutokaupan osuuden kasvattaminen lisää päästöoikeuksien hintaan liittyvää epävarmuutta yrityksille, mutta toisaalta kannustaa voimakkaammin vähäpäästöisen teknologian kehittämiseen (IPCC, 2014).

3.2.2 Päästömarkkinat ohjaavat päästöoikeudet oikeaan paikkaan

Pääs­tö­mark­ki­nat eli kau­pan­käyn­ti pääs­tö­oi­keuk­sil­la joh­taa nor­maa­lio­lois­sa sii­hen, että kaik­ki pääs­tö­oi­keu­det käy­te­tään. Mi­kä­li pääs­tö­jä vä­hen­ne­tään yh­des­sä pai­kas­sa, pääs­tö­oi­keuk­sia va­pau­tuu mark­ki­noil­le myy­tä­väk­si. Pääs­tö­oi­keuk­sien myyn­ti pai­naa hin­taa alas, kun­nes niil­le löy­tyy uusi os­ta­ja.

On tär­keä pai­not­taa, että pääs­tö­oi­keuk­sien siir­ty­mi­nen omis­ta­jal­ta toi­sel­le ei ole on­gel­ma il­mas­to­po­li­tii­kan vai­kut­ta­vuu­den kan­nal­ta. Pääs­tö­kau­pas­sa pää­tök­sen­te­ki­jä mää­rit­tää vai­kut­ta­vuu­den suo­raan.⁹

Sen si­jaan pääs­tö­oi­keuk­sien siir­ty­mi­nen on kes­kei­nen edel­ly­tys kus­tan­nus­te­hok­kuu­del­le. Pääs­tö­mark­ki­nat oh­jaa­vat pääs­tö­oi­keu­det sin­ne, mis­sä nii­den arvo on suu­rin, tai kään­täen, mis­sä pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­sen kus­tan­nus on pie­nin.¹⁰

Pääs­tö­kaup­paan vel­voi­te­tun yri­tyk­sen nä­kö­kul­mas­ta sil­lä on kak­si vaih­toeh­toa: sen on joko vä­hen­net­tä­vä pääs­tö­jään tai os­tet­ta­va pääs­tö­oi­keuk­sia. Yri­tyk­sel­lä on siis ta­lou­del­li­nen kan­nus­tin ar­vioi­da, mil­lä hin­nal­la se ky­ke­nee vä­hen­tä­mään omia pääs­tö­jään. Pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­nen kan­nat­taa, jos se on­nis­tuu pääs­tö­oi­keuk­sien mark­ki­na­hin­taa edul­li­sem­min. Jos pääs­tö­oi­keuk­sien os­ta­mi­nen on edul­li­sem­paa, pääs­tö­jen on vä­hen­nyt­tä­vä jos­sain muu­al­la.

Usein pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­tel­mät sal­li­vat tiet­ty­nä vuon­na myön­net­ty­jen pääs­tö­oi­keuk­sien tal­let­ta­mi­sen tu­le­vil­le vuo­sil­le. Pääs­tö­oi­keuk­sien tal­len­nus­mah­dol­li­suus va­kaut­taa pääs­tö­mark­ki­noi­ta. Se aut­taa vält­tä­mään ti­lan­net­ta, jos­sa pääs­tö­oi­keu­det lop­pu­vat yl­lät­täen kes­ken, mikä pa­kot­tai­si sul­ke­maan tuo­tan­to­lai­tok­sia.

Se, että joi­nain vuo­si­na myön­net­ty­jä pääs­tö­oi­keuk­sia jää käyt­tä­mät­tä, ei vie­lä vält­tä­mät­tä pois­ta niuk­kuut­ta pääs­tö­mark­ki­noil­ta. Yli­mää­räi­siä pääs­tö­oi­keuk­sia saa­te­taan pi­tää va­ras­tos­sa tu­le­van va­ral­le ja niil­le on myös spe­ku­la­tii­vis­ta ky­syn­tää. Niin kau­an kuin pääs­tö­oi­keuk­sien hin­ta on po­si­tii­vi­nen, pääs­tö­kaup­paan vel­voi­te­tuil­la yri­tyk­sil­lä on edel­lä ku­vat­tu ta­lou­del­li­nen kan­nus­tin vä­hen­tää pääs­tö­jään.

3.2.3 Hiilikrediitit ja päästökompensaatiot

Net­to­pääs­tö­jen vä­hen­nyk­sis­tä voi­daan myön­tää hii­li­kre­diit­te­jä (car­bon cre­dits), jot­ka ovat kau­pat­ta­via to­sit­tei­ta mi­ta­tuis­ta ja vah­vis­te­tuis­ta il­mas­to­toi­mis­ta. Kre­diit­tien taus­tal­la voi olla esi­mer­kik­si hank­kei­ta, jois­sa is­tu­te­taan met­siä tai pa­ran­ne­taan ener­gia­te­hok­kuut­ta. Hii­li­kre­diit­tien avul­la on mah­dol­lis­ta hyö­dyn­tää pääs­tö­kau­pan ta­voin mark­ki­na­me­ka­nis­mia ja kan­nus­taa nie­lu­jen kas­vat­ta­mi­seen tai pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­seen kus­tan­nus­te­hok­kaas­ti. Kre­diit­te­jä voi­daan käyt­tää ra­hoit­ta­maan il­mas­to­toi­mia myös maan ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­la.

Jot­ta hii­li­kre­dii­teil­le syn­tyi­si mark­ki­nat, jon­kun on ha­lut­ta­va os­taa nii­tä. Kre­dii­teil­le syn­tyy ky­syn­tää, jos jo­kin pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­tel­mä sal­lii nii­den käy­tön pääs­tö­oi­keuk­sien kor­vik­kee­na (Itkonen, 2009). Hii­li­kre­diit­te­jä os­ta­vat usein myös ta­hot, jot­ka ha­lua­vat kom­pen­soi­da ai­heut­ta­mia pääs­tö­jään.¹¹

3.2.3 Mitä krediittien saaminen edellyttää?

Kre­diit­tien myön­tä­mi­sen tär­kei­tä pe­ri­aat­tei­ta ovat mi­tat­ta­vuus, li­säi­syys, py­sy­vyys ja ve­ri­fioi­ta­vuus. Kre­diit­te­jä ha­ke­vien hank­kei­den vai­ku­tus­ten mi­tat­ta­vuus on tär­ke­ää, jot­ta kre­diit­te­jä myön­ne­tään oi­kea mää­rä. Usein hank­keet liit­ty­vä juu­ri­kin luon­nol­li­siin hii­li­nie­lui­hin, joi­den mit­taa­mi­nen on eri­tyi­sen haas­ta­vaa.

Li­säi­syys tar­koit­taa, että hank­kees­ta syn­tyy net­to­pääs­tö­jen vä­hen­nyk­siä, jot­ka ei­vät oli­si to­teu­tu­neet il­man kre­diit­tien tuo­maa ta­lou­del­lis­ta tu­kea. Tämä edel­lyt­tää ar­vio­ta sii­tä, mi­ten pääs­töt ja nie­lut ke­hit­tyi­si­vät il­man han­ket­ta (busi­ness-as-usual ba­se­li­ne) ja oli­si­ko pro­jek­ti ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­va myös il­man kre­diit­te­jä.

Hank­kei­den vai­ku­tus­ten py­sy­vyys tar­koit­taa, että il­ma­ke­häs­tä pois­tet­tu hii­li­diok­si­di myös py­syy pois­sa. Var­sin­kin met­si­tys­hank­kei­den avul­la syn­ty­neet hii­len pois­tot voi­vat hel­pos­ti ku­mou­tua, jos maan­käyt­töä muu­te­taan hank­keen jäl­keen ja hii­li pa­laa jäl­leen kier­toon.

Käytännössä krediittien vaikutuksen arvioiminen on hyvin haastavaa, joten niitä on päädytty myöntämään myös perusteetta (Schneider, 2011; Schneider & La Hoz Theuer, 2019; Warnecke ym., 2019). Krediittijärjestelmien käytöstä on kertynyt kokemusta ja niiden luotettavuus on osin parantunut, mutta niihin liittyy yhä varteenotettavia riskejä, jotka on tärkeä tiedostaa. Luotettavuuden parantamiseksi krediittien saaminen edellyttää aina, että riippumaton kolmas osapuoli verifioi eli todentaa nettopäästöjen todella vähentyneen.

3.2.4 Ongelmat syövät krediittien käytön hyötyjä

Jos kre­diit­tien pe­rus­tee­na ole­vat pääs­tö­vä­hen­nyk­set ei­vät to­teu­du täy­si­mää­räi­si­nä, il­mas­to­toi­mien vai­kut­ta­vuus jää en­na­koi­tua hei­kom­mak­si. Mi­kä­li kre­dii­tit on lin­ki­tet­ty pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­tel­mään, eli nii­tä voi­daan käyt­tää ku­ten pääs­tö­oi­keuk­sia, kre­diit­tien laa­tuon­gel­mat voi­vat joh­taa net­to­pääs­tö­jen li­sään­ty­mi­seen. On­gel­maa voi lie­vit­tää edel­lyt­tä­mäl­lä, että kre­diit­te­jä on han­kit­tu enem­män kuin niil­lä kor­vat­ta­via pääs­tö­jä.

Kre­diit­tien pääs­tö­vä­hen­nys­ten epä­var­muus ja laa­tuon­gel­mat ei kui­ten­kaan vält­tä­mät­tä tee kre­diit­tien hyö­dyn­tä­mi­ses­tä täy­sin kus­tan­nus­te­ho­ton­ta tai kan­nat­ta­ma­ton­ta. Kre­diit­tien avul­la ra­hoi­tet­tu­jen il­mas­to­toi­met voi­vat olla ko­ko­nai­suu­des­saan hy­vin edul­li­sia ja kes­ki­mää­rin vai­kut­ta­via, vaik­ka yk­sit­täi­set hank­keet jää­vät­kin ta­voit­teis­taan.

3.2.4 Päästökaupan pitkät perinteet

Tiet­tä­väs­ti en­sim­mäi­nen käy­tän­nön so­vel­lus pääs­tö­kau­pas­ta oli Yh­dys­val­lois­sa vuon­na 1977 sää­det­ty il­man­saas­te­la­ki (Clean Air Act), jon­ka mark­ki­naeh­toi­sia jous­to­me­ka­nis­me­ja laa­jen­net­tiin myö­hem­min ko­ko­nais­val­tai­sek­si pääs­tö­kaup­paoh­jel­mak­si (Emis­sions Tra­ding Pro­gram). 1980-lu­vul­la pääs­tö­kaup­paa hyö­dyn­net­tiin Yh­dys­val­lois­sa öl­jyn­ja­los­tuk­ses­sa, kun lyi­jyn käyt­tö ben­sii­nis­sä kiel­let­tiin vai­heit­tain, ja ot­so­ni­ka­toa hil­lit­se­vän Mont­rea­lin so­pi­muk­sen toi­meen­pa­nos­sa. Myös 1990-lu­vul­la aloit­ta­nut rik­ki- ja typ­piok­si­di­pääs­tö­jä ra­joit­ta­va hap­po­sa­deoh­jel­ma (Acid Rain Pro­gram) pe­rus­tui pääs­tö­kaup­paan. (Tietenberg, 2006).

Kasvihuonekaasupäästöjen hillintään päästökauppaa on hyödynnetty laajasti aina Kioton pöytäkirjan solmimisesta saakka. Kioton pöytäkirja mahdollisti päästökiintiöiden kaupan maiden välillä ja sisälsi erilaisia joustomekanismeja. Näistä merkittävimpänä Puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism, CDM) salli teollisuusmaiden hyödyntää tavoitteissaan päästöjä vähentäviä ja nieluja lisääviä hankkeita kehitysmaissa. EU:n päästökauppajärjestelmä on yhä maailman suurin hiilimarkkina. Maailmanpankin katsauksen mukaan vuonna 2018 maailmassa oli käytössä tai astumassa voimaan yhteensä 25 kansallista tai alueellista päästökauppajärjestelmää (WB, 2018b).

---

9. Jos pää­tök­sen­te­ki­jä ha­lu­aa vä­hem­män pääs­tö­jä, hän voi aina ki­ris­tää pääs­tö­ta­voi­tet­ta eli luo­da vä­hem­män pääs­tö­oi­keuk­sia.↩︎

10. Pääs­tö­kau­pan voi aja­tel­la ole­van laa­jen­nus pe­rin­tei­ses­tä sään­te­lys­tä, jos­sa sään­te­li­jä mää­rää yri­tys­koh­tai­set pääs­tö­kiin­tiöt. Pääs­tö­kaup­pa vain li­sää toi­mi­joil­le mah­dol­li­suu­den siir­tää osan kiin­tiös­tä muil­le.↩︎

11. Täl­löin pu­hu­taan usein pääs­tö­kom­pen­saa­tiois­ta (car­bon off­set), mut­ta kä­sit­teis­tö ei ole eri­tyi­sen va­kiin­tu­nut­ta.↩︎