4.3 Sääntelyn optimaalinen kohde

• On pa­rem­pi ve­rot­taa fos­sii­li­sia polt­toai­nei­ta kuin nii­tä hyö­dyn­tä­viä tuot­tei­ta.
• Val­tao­sa pääs­töis­tä syn­tyy fos­sii­li­sis­ta polt­toai­neis­ta ja nii­den tuot­ta­mien pääs­tö­jen hin­noit­te­lu on help­poa.
• Lop­pu­tuot­tei­den pääs­tö­jen hin­noit­te­lu ei aina kan­nus­ta vä­hen­tä­mään tuo­tan­non pääs­tö­jä.

Pi­täi­si­kö il­mas­to­po­li­tii­kan sään­nel­lä yri­tyk­siä vai ku­lut­ta­jia? Mis­sä koh­taa tuo­tan­to­ket­jua pääs­tö­jä tu­li­si hin­noi­tel­la hii­li­ve­ro­jen tai pääs­tö­kau­pan avul­la? Il­mas­to­po­li­tii­kan vel­voit­tei­ta voi koh­dis­taa mo­neen eri koh­taan ta­lou­den kier­toa.

Hel­pos­ti voi syn­tyä hou­ku­tus sään­nel­lä kaik­kea, mikä liit­tyy suo­ras­ti tai epä­suo­ras­ti pääs­töi­hin. Il­mas­to­po­li­tiik­ka on kui­ten­kin tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta näh­dä ko­ko­nai­suu­te­na ja poh­tia, mit­kä oli­si­vat par­hai­ta koh­tia oh­ja­ta pääs­tö­jä ai­heut­ta­vaa toi­min­taa. Sa­mo­ja pääs­tö­jä ei tar­vit­se sään­nel­lä mo­neen ker­taan. Sään­te­lyn koh­teel­la on mer­ki­tys­tä vai­kut­ta­vuu­den, kus­tan­nus­te­hok­kuu­den ja hal­lin­nol­li­sen kuor­mi­tuk­sen kan­nal­ta.

Ku­vio 4.1: Suo­men kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­töt syn­ty­vät suu­rel­ta osin ener­gian­käy­tös­tä

Esi­mer­kik­si raa­ka­öl­jy vir­taa ta­lou­den läpi useam­man yri­tyk­sen kaut­ta: öljy tuo­daan maa­han ja ja­los­te­taan muun muas­sa ben­sii­nik­si, joka jael­laan ja myy­dään ku­lu­tet­ta­vak­si ta­lou­den eri sek­to­reil­la. Tu­li­si­ko jul­ki­sen val­lan sään­nel­lä fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den maa­han­tuo­jia tai ja­los­ta­jia vai nii­tä käyt­tä­viä ku­lut­ta­jia?

Jot­ta il­mas­to­po­li­tiik­ka oli­si vaikuttavaa, riit­tää, että pääs­töt tu­le­vat hin­noi­tel­luk­si ker­taal­leen jos­sa­kin tuo­tan­to­ket­jun osas­sa. Esi­mer­kik­si hii­li­ve­ro voi­daan kan­taa, kun polt­toai­ne tuo­daan maa­han tai tuo­te­taan, tai kun polt­toai­ne luo­vu­te­taan ku­lu­tuk­seen.

4.3 Tuotantoketjun ylä- ja alajuoksu

Mo­der­nis­sa mark­ki­na­ta­lou­des­sa ta­va­rat ja pal­ve­lut syn­ty­vät mo­ni­mut­kai­sis­sa tuo­tan­to­ket­juis­sa. Eri­lai­set pa­nok­set ja raa­ka-ai­neet muo­tou­tu­vat vä­li­tuot­teik­si, joi­ta muut yri­tyk­set käyt­tä­vät pa­nok­si­naan.

Tuotantoketjun alkupäähän eli ns. yläjuoksuun kohdistuva politiikka velvoittaa esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tuottajia ja maahantuojia. Vaihtoehtoisesti toimenpiteen voi kohdistaa tuotantoketjun loppuun eli alajuoksuun, jolloin sääntely koskee loppukäyttöön päätyviä tavaroita ja palveluita.

4.3.1 Kustannustehokkuus ja moninkertainen hinnoittelu

Kustannustehokkuuden kan­nal­ta on olen­nais­ta, että kai­kil­la pääs­tö­läh­teil­lä on sama hin­ta ja että tuot­ta­jat voi­vat vai­kut­taa heil­le koi­tu­viin kus­tan­nuk­siin. Jot­ta il­mas­to­po­li­tiik­ka oli­si kus­tan­nus­te­ho­kas­ta, sään­te­lyn koh­dat tu­li­si va­li­ta si­ten, että nämä kak­si eh­toa täyt­ty­vät.

Yh­den hin­nan pe­ri­aa­te ei vält­tä­mät­tä to­teu­du, jos sa­mat pääs­töt ve­ro­te­taan useam­paan ker­taan tuo­tan­to­ket­jun eri vai­heis­sa. Esi­mer­kik­si muo­vi­kas­sien hii­li­ja­lan­jäl­ki koos­tuu lä­hin­nä raa­ka­öl­jyn ja ener­gian­käy­tön pääs­töis­tä (Mattila ym., 2009). Mi­kä­li pa­nos­ten pääs­töt on jo hin­noi­tel­tu ja li­säk­si vie­lä hin­noi­tel­laan muo­vi­kas­sien pääs­töt, pää­dy­tään ti­lan­tee­seen, jos­sa kai­kil­la pääs­töil­lä ei ole sama hin­ta. Sil­loin muo­vi­kas­sien käy­tös­tä ai­heu­tu­vil­la pääs­töil­lä on kor­keam­pi hin­ta kuin ener­gian­käy­töl­lä.

4.3.2 Hiilen hinnoittelu alajuoksulla on haastavaa

Jot­ta tuot­ta­jil­la oli­si ta­lou­del­li­nen kan­nus­tin vä­hen­tää net­to­pääs­tö­jä muut­ta­mal­la tuo­tan­to­ta­po­jaan, nii­den on voi­ta­va vai­kut­taa hii­len hin­noit­te­lus­ta koi­tu­viin kus­tan­nuk­siin. Näin ei vält­tä­mät­tä ole, jos hii­len hin­noit­te­lu koh­dis­tuu lop­pu­tuot­tei­siin.

Esi­mer­kik­si len­to­ve­ro, joka mää­räy­tyy len­to­mat­kan pe­rus­teel­la, ei anna len­to­yh­tiöil­le suo­raa kan­nus­tin­ta vä­hen­tää pääs­tö­jä, kos­ka in­ves­toin­nit vä­hä­pääs­töi­sem­pään ka­lus­toon ei muu­ta ve­ron mää­rää. Pa­rem­man kan­nus­ti­men an­tai­si hii­li­ve­ron koh­dis­ta­mi­nen len­to­polt­toai­nei­siin, jol­loin vero mää­räy­tyi­si pääs­tö­jen mu­kaan.

Tie­to lop­pu­tuot­tei­den ku­ten muo­vi­kas­sien hii­li­ja­lan­jäl­jis­tä pe­rus­tuu ns. elin­kaa­riar­vioin­ti­me­ne­tel­mään¹⁵, joka on var­sin mo­ni­mut­kai­nen ja työ­läs (Mattila ym., 2009; Seppälä ym., 2009, 2011). Se edel­lyt­tää, että tut­ki­jat käy­vät yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti läpi kun­kin hyö­dyk­keen kaik­ki tuo­tan­to­pro­ses­sin vai­heet ja nii­den ai­heut­ta­mat kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­töt aina raa­ka-ai­ne­han­kin­nois­ta, val­mis­tuk­ses­ta, kul­je­tuk­ses­ta hyö­dyk­keen hä­vi­tyk­seen saak­ka. Esi­mer­kik­si eri­lais­ten os­tos­kas­sien hii­li­ja­lan­jäl­jen mää­rit­tä­mi­seen on tar­vit­tu Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kuk­sen ja Lap­peen­ran­nan tek­nil­li­sen yli­opis­ton laa­ja Op­ti­kas­si-han­ke (Mattila ym., 2009).

Elin­kaa­riar­vioin­ti­me­ne­tel­män lop­pu­tu­lok­se­na syn­tyy ar­vio hyö­dy­ke­ryh­män kes­ki­mää­räi­sis­tä pääs­töis­tä. Hyö­dy­ke­ryh­män kes­kiar­voa voi­tai­siin käyt­tää hii­len hin­noit­te­lus­sa. Muo­vi­kas­sien tuot­ta­jil­le tämä an­tai­si kui­ten­kin huo­not kan­nus­ti­met ke­hit­tää tuo­tan­to­aan il­mas­to­ys­tä­väl­li­sem­pään suun­taan. Yk­sit­täi­nen muo­vi­kas­sien tuot­ta­ja voi vai­kut­taa vain vä­hän hyö­dy­ke­ryh­män kes­kiar­voon, jon­ka mu­kaan sen hii­li­ve­ro mää­räy­tyi­si. Vä­hä­pääs­töi­seen tuo­tan­to­ta­paan teh­ty­jen in­ves­toin­tien hyö­ty ei nä­kyi­si yri­tyk­sen kus­tan­nuk­sis­sa en­nen kuin uusi elin­kaa­riar­vioin­ti­tut­ki­mus oli­si suo­ri­tet­tu.

Li­säk­si on huo­mioi­ta­va eri­lais­ten lop­pu­tuot­tei­den val­ta­va mää­rä ny­ky­ai­kai­ses­sa ta­lou­des­sa. Isois­sa päi­vit­täis­ta­va­ra­kau­pois­sa saat­taa olla kym­me­niä­tu­han­sia hyö­dyk­kei­tä ja va­li­koi­ma muut­tuu jat­ku­vas­ti. Käy­tän­nös­sä lop­pu­tuot­tei­den hii­li­ja­lan­jäl­kien luo­tet­ta­va ar­vioin­ti ja ar­vioi­den päi­vit­tä­mi­nen oli­si to­den­nä­köi­ses­ti ylit­se­pää­se­mät­tö­män suu­ri urak­ka.

4.3.3 Yläjuoksulla hiilen hinnoittelu on helpompaa

Pää­sään­töi­ses­ti on hel­pom­paa hin­noi­tel­la hyö­dyk­kei­tä tuo­tan­to­ket­ju­jen al­ku­pääs­sä, jos­sa pääs­tö­jä ai­heut­ta­vien hyö­dyk­kei­den mää­rä on ra­jal­li­sem­pi. Esi­mer­kik­si fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den hii­li­si­säl­lön mää­rit­tä­mi­nen on ver­rat­tain suo­ra­vii­vais­ta ja näis­tä muo­dos­tuu­kin jo val­tao­sa kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­töis­tä.

Kun hii­li hin­noi­tel­laan ylä­juok­sul­la, pääs­tö­jä ai­heut­ta­vien raa­ka-ai­nei­den hin­nat nouse­vat. Tämä hinn­an­nousu siir­tyy mark­ki­na­me­ka­nis­min vä­li­tyk­sel­lä läpi koko tuo­tan­to­ket­jun. Se nos­taa ala­juok­sul­la sel­lais­ten lop­pu­tuot­tei­den hin­to­ja, joi­den val­mis­ta­mi­nen on edel­lyt­tä­nyt pääs­tö­jä ai­heut­ta­via raa­ka-ai­nei­ta. Kun hii­li on hin­noi­tel­tu pääs­tö­läh­teel­lä, mark­ki­nat ikään kuin hoi­ta­vat edel­lä ku­va­tun elin­kaa­riar­vioin­ti­me­ne­tel­män vir­kaa, ja lop­pu­tuot­tei­den hin­nat nouse­vat suh­tees­sa nii­den ai­heut­ta­miin pääs­töi­hin.

Ylä­juok­sun sään­te­ly on hal­lin­nol­li­ses­ti edul­li­sem­paa myös sii­tä syys­tä, että ylä­juok­sul­la sään­nel­tä­viä yri­tyk­siä on vä­hem­män. Esi­mer­kik­si fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den tuo­tan­toon ja maa­han­tuon­tiin osal­lis­tu­vien yri­tys­ten mää­rä on ra­jal­li­nen. Myös teol­li­suus­pro­ses­sei­hin liit­ty­viä pääs­tö­jä tuot­ta­via lai­tok­sia on ver­rat­tain vä­hän.

Sa­mas­ta syys­tä voi­daan olet­taa, että ku­lut­ta­ja­ta­son pääs­tö­kau­pan hal­lin­nol­li­set kus­tan­nuk­set oli­si­vat yri­tys­ta­son pääs­tö­kaup­paa suu­rem­mat.¹⁶ Ku­lut­ta­ja­ta­son pääs­tö­kaup­paan osal­lis­tu­vien mää­rä voi­si nous­ta jopa kym­men­tu­hat­ker­tai­sek­si.¹⁷ Se tar­koit­tai­si, että ih­mi­set jou­tui­si­vat käyt­tä­mään huo­mat­ta­vas­ti ai­kaa ja vai­vaa hii­li­bud­je­teis­taan huo­leh­ti­mi­seen. Kun hii­li on hin­noi­tel­tu yri­tyk­sis­sä, ku­lut­ta­jien tar­vit­see os­to­pää­tök­siä teh­des­sään huo­mioi­da vain hyö­dyk­kei­den hin­nat, jot­ka hei­jas­ta­vat nii­den ai­heut­ta­mia pääs­tö­jä.

Jois­sain ta­pauk­sis­sa sään­te­lyn koh­dis­ta­mi­nen myös ala­juok­suun on pe­rus­tel­tua. Esi­mer­kik­si säh­kön­tuo­tan­nos­sa käy­tet­ty­jen polt­toai­nei­den mää­rät ovat hy­vin tie­dos­sa ja säh­kön pääs­tö­jen hin­noit­te­lun etu­na on, että säh­kön­tuot­ta­jil­le muo­dos­tuu kan­nus­ti­met pääs­tö­jen tal­tee­no­tol­le ja va­ras­toin­nil­le. Jos säh­kön­tuot­ta­jien käyt­tä­mien polt­toai­nei­den hii­li hin­noi­tel­laan ylem­pä­nä tuo­tan­to­ket­jus­sa, tuot­ta­jat ei­vät hyö­tyi­si ta­lou­del­li­ses­ti pääs­tö­jen pois­ta­mi­ses­ta.

---

15. Life cycle as­sess­ment, LCA.↩︎

16. Esi­mer­kik­si Lah­des­sa on suun­ni­tel­la kuluttajatason päästökauppajärjestelmä lii­ken­teen pääs­töil­le.↩︎

17. EU:n pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­tel­mäs­sä on mu­ka­na noin 12000 lai­tos­ta. Ku­lut­ta­ja­ta­son pääs­tö­kaup­pa puo­les­taan edel­lyt­täi­si koko väes­tön osal­lis­tu­mis­ta.↩︎