3.1 Kiellot ja sääntely

• Kiel­lot ja sään­te­ly ovat kal­lii­ta vä­li­nei­tä, joil­le usein löy­tyy pa­rem­pia vaih­toeh­to­ja.
• Kiel­lot ei­vät huo­mioi yk­si­löi­den vä­li­siä ero­ja pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­sen kus­tan­nuk­sis­sa.
• Sään­te­ly voi es­tää yri­tyk­siä käyt­tä­mäs­tä par­hai­ta mah­dol­li­sia kei­no­ja pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­seen.

Yk­sin­ker­tai­sin tapa vä­hen­tää pääs­tö­jä on kiel­tää tai ra­joit­taa sään­te­lyl­lä pääs­tö­jä tuot­ta­vaa toi­min­taa. Sil­loin oh­ja­taan suo­raan sitä, mitä ja mi­ten ta­lou­des­sa tuo­te­taan tai ku­lu­te­taan. Pää­sään­töi­ses­ti kiel­lot ja sään­te­ly ovat il­mas­to­po­li­tii­kan vä­li­nei­nä kal­lii­ta ja ai­heut­ta­vat tar­peet­to­mia hy­vin­voin­ti­tap­pioi­ta. Suo­ral­le oh­jauk­sel­le löy­tyy usein kus­tan­nus­te­hok­kai­ta vaih­toeh­to­ja.

Val­tao­sa kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­töis­tä syn­tyy läh­teis­tä, joi­den toi­min­taan on hal­lin­nol­li­ses­ti ver­rat­tain help­po puut­tua. Suu­ria mää­riä pääs­tö­jä on vai­kea tuot­taa vi­ran­omai­sil­ta sa­las­sa. Fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den maa­han­tuon­ti, ja­los­ta­mi­nen ja ja­ke­lu ovat jo ny­kyi­sel­lään tar­kas­ti sään­nel­ty­jä toi­mia­lo­ja. Li­säk­si teol­li­suu­den pääs­töt syn­ty­vät isois­sa tuo­tan­to­lai­tok­sis­sa, joi­ta vi­ran­omai­sen on help­po val­voa. Sa­moin laa­ja­mit­tais­ta maa­ta­lout­ta on vai­kea har­joit­taa lain­sää­tä­jän tie­tä­mät­tä.

On mon­ta eri ta­paa, jol­la jul­ki­nen sek­to­ri voi puut­tua pääs­tö­jä tuot­ta­vaan toi­min­taan. Suo­ra­nai­sia kiel­to­ja lie­vem­pä­nä kei­no­na voi­daan mää­rit­tää yri­tys­koh­tai­sia pääs­tö­kiin­tiöi­tä. Sil­loin sään­te­li­jä jou­tuu päät­tä­mään, kuin­ka pal­jon ku­kin yri­tys saa tuot­taa.

Sään­te­lyl­lä voi­daan myös es­tää sel­lai­sia toi­min­ta­muo­to­ja, jot­ka syn­nyt­tä­vät run­saas­ti pääs­tö­jä. Sään­te­lyl­lä voi­daan esi­mer­kik­si vel­voit­taa yri­tyk­siä käyt­tä­mään vä­hä­pääs­töi­sem­piä tek­no­lo­gi­sia vaih­toeh­to­ja.

Vaik­ka kiel­to­jen ja sään­te­lyn avul­la voi­tai­siin puut­tua pääs­tö­jä ai­heut­ta­vaan toi­min­taan mel­ko suo­raan, nii­den kes­kei­se­nä on­gel­ma­na on kor­kea kus­tan­nus. Kiel­to saat­taa es­tää sel­lai­sia toi­mia, joi­den hyö­ty ku­lut­ta­jil­le tai arvo yri­tyk­sil­le on huo­mat­ta­van suu­ri suh­tees­sa pääs­tö­jen ai­heut­ta­maan hait­taan. (Ks. IPCC, 2014.)

3.1.1 Epäsymmetrinen informaatio

Kiel­to­jen ja sään­te­lyn heik­ko kus­tan­nus­te­hok­kuus joh­tuu pe­rim­mil­tään sii­tä, että sään­te­li­jäl­lä on ra­jal­li­ses­ti tie­toa sään­te­lyn koh­teis­ta. Sään­te­li­jän on vai­kea saa­da luo­tet­ta­vaa tie­toa sii­tä, mitä ku­kin ku­lut­ta­ja ar­vos­taa ja mi­ten eri­lai­set yri­tyk­set ky­ke­ne­vät vä­hen­tä­mään pääs­tö­jään. Pa­ras tie­to ku­lut­ta­jien miel­ty­myk­sis­tä ja yri­tys­ten ky­vyis­tä on heil­lä it­sel­lään.

Ta­lous­tie­tees­sä täl­lais­ta ase­tel­maa kut­su­taan epä­sym­met­ri­sek­si in­for­maa­tiok­si. Kiel­to­ja ja sään­nök­siä on vai­kea aset­taa si­ten, että ne huo­mioi­si­vat yk­si­löi­den vä­li­set erot pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­sen kus­tan­nuk­sis­sa.

Osal­le ih­mi­sis­tä esi­mer­kik­si polt­to­moot­to­ri­au­tos­ta luo­pu­mi­nen saat­taa mer­ki­tä suur­ta hei­ken­nys­tä sub­jek­tii­vi­seen hy­vin­voin­tiin. Toi­sil­le taas kul­ku­muo­don vaih­ta­mi­nen ei tuo­ta suu­rem­paa hait­taa. Ne, joil­le au­tos­ta luo­pu­mi­nen on suu­ri me­ne­tys, saat­tai­si­vat olla ha­luk­kai­ta vä­hen­tä­mään vas­taa­van ja jopa suu­rem­man mää­rän pääs­tö­jä muil­la kei­noil­la.

Il­mas­ton kan­nal­ta ei ole olen­nais­ta mer­ki­tys­tä, mil­lä toi­mil­la pääs­tö­jä vä­hen­ne­tään, mut­ta ih­mi­sil­le sil­lä voi olla suu­ri mer­ki­tys. Kiel­lot ja sään­te­ly ei­vät anna mah­dol­li­suut­ta vä­hen­tää pääs­tö­jä ta­val­la, joka on kul­le­kin vä­hi­ten ki­vu­lias. Si­ten il­mas­to­po­li­tii­kas­ta ai­heu­tuu ih­mi­sil­le tar­pee­ton­ta va­hin­koa.

Kun sään­te­ly mää­rit­tää tuo­tan­to­ta­po­ja, se voi myös ra­joit­taa yri­tys­ten mah­dol­li­suut­ta ke­hit­tää uusia tek­no­lo­gi­sia rat­kai­su­ja pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­seen.

Yri­tys­ten vä­lil­lä voi olla suu­ria ero­ja sii­nä, kuin­ka edul­li­ses­ti ne ky­ke­ne­vät vä­hen­tä­mään pääs­tö­jä. Yh­den yri­tyk­sen saat­taa olla help­po vaih­taa vä­hä­pääs­töi­sem­pään tuo­tan­to­tek­no­lo­gi­aan, kun taas toi­sel­le se on mah­do­ton­ta tuo­tan­toa lak­kaut­ta­mat­ta.

Ha­lut­tu pääs­tö­vä­hen­nys saa­vu­te­taan ma­ta­lam­mil­la kus­tan­nuk­sil­la, jos pääs­tö­vä­hen­nyk­set to­teu­te­taan yri­tyk­sis­sä, jois­sa se on hel­poin­ta. Kos­ka sään­te­li­jäl­lä on ra­jal­li­ses­ti tie­toa eri yri­tys­ten tuo­tan­to­mah­dol­li­suuk­sis­ta, se ei tie­dä, mikä on pa­ras paik­ka vä­hen­tää pääs­tö­jä. Sik­si sen on vai­kea mää­rit­tää, kuin­ka pal­jon ke­nen­kin pi­täi­si vä­hen­tää pääs­tö­jä. Li­säk­si yri­tys­koh­tai­siin kiin­tiöi­hin liit­tyy mer­kit­tä­vä kor­rup­tion ris­ki, kun vi­ran­omai­set jou­tu­vat päät­tä­mään ar­vok­kai­den kiin­tiöi­den ja­ka­mi­ses­ta (Sterner & Coria, 2013).

In­for­maa­tion epä­sym­met­ria nä­kyy myös sii­nä, että yri­tyk­set kär­si­vät epä­var­muu­des­ta tu­le­van sään­te­lyn suh­teen. Kiel­lot voi­vat ai­heut­taa mer­kit­tä­viä ta­lou­del­li­sia tap­pioi­ta, jos nii­den seu­rauk­se­na jo han­ki­tut ko­neet ja lait­teet muut­tu­vat käyt­tö­kel­vot­to­mik­si. Sil­loin yri­tyk­set jou­tu­vat kir­jaa­maan alas ai­em­pia in­ves­toin­te­ja tai myy­mään ko­nei­ta ja lait­tei­ta ul­ko­mail­le.

3.1.2 Kiellot harvoin paras vaihtoehto

Ym­pä­ris­tö­ta­lous­tie­tei­li­jöi­den kes­kuu­des­sa on­kin var­sin vah­va nä­ke­mys, että useim­mis­sa ta­pauk­sis­sa kiel­lot ja sään­te­ly ovat te­hot­to­mia vä­li­nei­tä, joil­le löy­tyy pa­rem­pia vaih­toeh­to­ja.

Kiel­lot ja sään­te­ly voi­vat kui­ten­kin olla pe­rus­tel­tu rat­kai­su tie­tyis­sä ra­ja­ta­pauk­sis­sa. Kiel­to voi olla te­ho­kas vä­li­ne ta­pauk­sis­sa, jois­sa on pe­rus­tel­tu syy oh­ja­ta kaik­ki toi­mi­jat käyt­tä­mään yhtä tiet­tyä tek­no­lo­gi­aa. Sa­moin, jos yri­tys­ten vä­lil­lä ei ole olen­nai­sia ero­ja, kiel­to­ja jous­ta­vam­mat oh­jaus­kei­not saa­vat ai­kaan vain vä­hän kus­tan­nus­sääs­tö­jä (Newell & Stavins, 2003). Ta­pauk­sis­sa, jois­sa toi­min­nan hait­ta ym­pä­ris­töl­le on suu­ri, ta­lou­del­li­nen hyö­ty vä­häi­nen ja vaih­toeh­toi­nen tek­no­lo­gia edul­li­nen, kiel­to voi olla yk­sin­ker­tai­nen tapa oh­ja­ta tuo­tan­to­ta­po­ja.

Jos kiel­to on mah­dol­lis­ta toi­meen­pan­na vai­heit­tain, toi­meen­pa­nos­sa voi­daan hyö­dyn­tää mark­ki­na­me­ka­nis­me­ja, jot­ka lie­ven­tä­vät so­peu­tu­mi­sen kus­tan­nuk­sia. As­teit­tain ki­ris­ty­vän hiiliveron tai päästökaupan avul­la voi­daan lä­hes­tyä täys­kiel­toa peh­meäm­min. Esi­mer­kik­si vuon­na 1987 al­le­kir­joi­tet­tu Mont­rea­lin pöy­tä­kir­ja, joka ra­joit­ti ot­so­ni­ka­toa ai­heut­ta­vien ai­nei­den käyt­töä, mah­dol­lis­ti pääs­tö­kau­pan hyö­dyn­tä­mi­sen so­pi­muk­sen toi­meen­pa­nos­sa (Tietenberg, 2006).